Diabetes ja jalkaterveys

Tänään 14.11. vietetään maailman diabetespäivää ja haluamme olla mukana jakamassa tietoa diabeteksestä ja siitä miten sairaus vaikuttaa jalkoihin ja jalkojen hoitoon. Vuonna 2008 yli puoli miljoonaa suomalaista sairasti diabetesta. Diabeetikoista 23-42 % sairastaa jalkaongelmille altistavaa neuropatiaa ja 9-23 % iskemiaa (tukkeuttavaa valtimotautia). Jalkahaavan saa vuosittain 2-5 % diabetesta sairastavista. Koko elinaikana jalkahaava ilmenee 15-25 %:lla diabeetikoista. 85 %:lla alaraaja-amputaatioon joutuneista oli ilmennyt edeltävä jalkahaava. Suomessa puolet sääri- ja reisiamputaatioista tehdään diabeetikoille. Jalkojen päivittäinen hoito on todella tärkeätä diabetestä sairastaville.

Diabetes on ryhmä aineenvaihduntasairauksia, joissa on yhteisenä tekijänä haiman insuliinintuotannon häiriö ja kohonnut verensokeri. Diabetesta on olemassa montaa eri tyyppiä, joista päätyypit ovat tyypin 1 diabetes, tyypin 2 diabetes sekä raskausdiabetes.

Diabetekseen voi liittyä erilaisia lisäsairauksia kuten retinopatiaa eli silmän verkkokalvosairautta, nefropatiaa eli munuassairautta sekä neuropatiaa eli hermojen toiminnan vaurioita. Diabetes lisää myös riskiä sairastua valtimosairauksiin. Lisäsairaudet kehittyvät usein hiljalleen vuosien saatossa, ja ne liittyvät sekä 1 että tyypin 2 diabetekseen. Useimmat lisäsairaudet johtuvat pitkäaikaisesti suurentuneesta verensokerista. Korkea verensokeri voi vahingoittaa pieniä verisuonia ja valtimoita minkä vuoksi tiettyjen sisäelinten toiminta voi häiriintyä. Hyvällä diabeteksen hoitotasapainolla ja verenpaineen hoidolla jotkin muutoksien etenemisistä voidaan estää.

Diabeteksen yhteydessä voi ilmaantua erilaisia jalkavaivoja. Niistä yleisimpiä ovat jalkojen krooniset haavaumat. Niiden riski suurenee vuosien mittaan ja etenkin tapauksissa joissa jalkoihin on jo ilmaantunut neuopatiaa eli hermojen toiminnan häiriöitä. Haavaumia pystytään tehokkaasti ehkäisemään sekä diabeteksen hyvällä hoidolla että jalkojen hyvällä päivittäisellä omahoidolla. Näin ei synny vaikeasti hoidettavia haavaumia, jolloin säästytään äärihoidoilta kuten amputaatioilta. Jalkoihin liittyvät ongelmat syntyvät diabetesta sairastavalla pääsääntöisesti kolmen asian yhteisvaikutuksista. Neuropatiasta, nivelten ja muiden kudosten jäykistymisestä ja valtimoverenkierron heikentymisestä. Näiden lisäksi tarvitaan usein vielä laukaiseva tekijä taustalle esimerkiksi terävä kivi kengässä, jota ei tunneta neuropatian vuoksi ja se painaa ihon rikki. Ihorikkoja ei aina huomata ajoissa tuntopuutosten vuoksi ja haavanhoito viivästyy. Silloin kohoaa mahdollisuus, että vamma tulehtuu, ja elimistö ei heikentyneen verenkierron vuoksi pysty torjumaan tulehdusta samalla tavalla kuin perusterveillä.

Neuropatia voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään. Sensorinen neuropatia voi oireilla tuntopuutoksina, virheaistimuksina, kipuina ja epävarmana kävelynä. Myös pistely ja puutuminen ovat yleisiä oireita. Sensorisen tunnon testauksessa käytetään monofilamenttia eli tuntolankaa, äänirautaa jolla testataan värinätuntoa. Lisäksi joissain tapauksissa käytetään pumpulipuikkoa testaamaan kosketustuntoa, puutikua testaamaan terävätuntoa ja kylmä- lämpötunto voidaan testata esimerkiksi jäähdyttämällä ja lämmittämällä hanan alla refleksivasaran vartta. Motorinen neuropatia oireilee usein lihasten surkastumisella ja kiristymisellä joka johtaa asentomuutoksiin. Jalkaterän sisäkaari voi kohota, varpaat vetäytyvät taakse ja koukistuvat. Jalkaterät ovat luisevat, laihat ja jäykät. Autonominen neuropatia ilmenee jalkaterien turvotusta, punoitusta ja ne ovat lämpimät. Jalkojen hikoilun loppuminen voi olla viite autonomisesta neuropatiasta. Jalkojen iho on kuiva ja hilseilevä.

Diabeetikon tulisikin tarkistaa jalkansa päivittäin. Jalkapohjat, varvasvälit ja kynnet sekä niiden ympäristö tulisi tarkastaa huolellisesti. Jollei niitä itse ylety tarkastamaan siihen voi pyytää omaista tai käyttää suurentavaa varsipeiliä. Jalkineiden ja sukkien sisukset tulisi tunnustella ennen kuin ne laitetaan jalkaan, jottei jalkineissa tai sukissa ole kiviä tai mitään ylimääräistä joka voisi hangata ihon rikki. Jalat tulisi pestä, kuivata huolellisesti ja rasvata päivittäin. Ihomuutoksia kuten känsiä, syyliä tai kovettumia ei suositella poistamaan itse, jotta vältytään turhilta ihorikoilta. Jos suojaava tunto puuttuu jaloista, tulisi käyttää sisäkenkiä. Kengät olisi syytä mitata huolellisesti, jotta ne ovat varmasti oikean kokoiset jotteivät ne hankaa ihoa rikki. Varpaan kynnet tulisi leikata niin että kulmat jäävät näkyviin jottei kynnen kulma vaan kasva ihon sisään ja aiheuta tulehdusta. Jos näkö on huono tai kynnet ovat paksut niitä ei tulisi lyhentää itse vaan kääntyä jalkojenhoitajan tai jalkaterapeutin puoleen.